MUSTINMÄKI – LIUKON TILA NRO 5
Olemme nyt Mustinmäen maisemissa, jossa Liukko -suvun halussa on maaomaisuutta ollut 1600 -luvulla laajalti. Tutkijamme Timo Liukon mukaan Erik Liukon poika Olof ilmestyy vuoden 1638 henkikirjoissa Mustinmäkeen. Liukot ovat olleet tiedossa olevista suvuista yksi Mustinmäen akuperäisasukas-suku, jolla on ollut hallussaan tila nro 5. Tämä kyseinen tila on ollut varsin suuri. Se on osa Mustinmäkeä rajoittuen Karvonmaahan, Kurjalaan, Moninmäkeen, Riihirantaan ja Unnukan saaristoon: Unnukansaloon, joka sittemin Liukkojen asutettua tämän saaren, tunnetaan se siitä lähtien ainoastaan Liukonsaarena. Ilmeisesti yksi Olofin pojista, Simon Liukko muuttaa Liukonsaareen.
Isäntä Erik Liukko myy Mustinmäen tilasta nro 5 v. 1675 mm. Paavola ja Etelätalon tilat Olli Laitiselle. Myöhemmin ostajina oli Takkusten suku. 1710 -luvulla Mustinmäen Liukot "hylkäävät" Mustinmäen ja siirtyvät Heinäveden Rummukkalaan ja sieltä 1730 -luvun alussa Rantasalmen Ahvensalmeen. Rantasalmen tilasta ¼ sijatsi Ahvensalmella ja ¾ osaa Heinäveden Viitalahdessa.
Yhtymäkohta ja sidoslenkki Takkusiin ja Liukko -sukuun sekä tilaan nro 5 muodostui taasen, kun isäni sisko, Martta Liukko avoitui Emil Takkusen kanssa 1920 -luvun alussa. Myöhemmin 1930 -luvulla Emil ja Martta ostivat ja perustivat Hiekkalan -tilan. Emil Takkunen oli kylän "puuhamies" ja perustamassa mm. Maatalouskassaa ja yhteistä maatalouskonehankintaa, josta voi lainata viljelyskalustoa peltötöihin. Emil kuoli yllättäen v. 1940 vain 47 -vuotiaana, ja Martta -tätini kuoli v. 1975, 75 -vuotiaana. Lapsia Martta ja Emil Takkusilla on ja on ollut neljä: tytär ja kolme poikaa. Tilan maat ovat edelleen Takkusten -suvun hallussa.
Vierailut Martta -tädin luo ovat jääneet mieleeni. Otto -isäni kanssa mm. kalamatkojen yhteydessä. Lauantaisin lähdimme Varakuden Puurtilasta Unnukalle soutaen ja kalastellen. Päädyimme Kukkaronimen kautta Piisisen Tiilitehtaan, Kukkaroahteen, josta kulki vanha talvi- ja kirkkotie ohi Pyylammen ja Sakaleenlammen kohti Mustinäkeä ja Hiekkalaa. Tämä matka on noin kolme – neljä kilometriä. Viemisinä Martta -tädille meillä oli tietenkin kalaa: hauki tai kuha.
Kun lähdemme tästä eteenpäin, nauttikaa maaseudun hoidetuista maisemista. Tosin karjaa ei taida enää liiemmälti näkyä laitumilla, kuten aikoinaan täällä kulkiessa noin 60 vuotta sitten.
KARVONMAA
Täällä kauniissa mäntymetsien maisemissa ja Karvonmaan hautasmaalla on sukumme jäseniä: Mustinmäen, Puponmäen ja Leppämäen aluieilla asuneita Liukkoja.
Viimeisin tänne Karvonmaalle on siunattu haudan lepoon Leppävirran sukuhaaran 4. polven Liukko Heinäveden Viitalahdesta tulon jälkeen, Ferdinand Liukon tytär Anna-Liisa Savolainen. Hän kuoli 15. helmikuuta 2011.
HORSMALAHTI
Kylän teollisuuden keskus oli kauppias Matti Savolaisen v. 1880 perustama monipuolinen teollisuusrypäs, jossa toimi mm. meijeri, saha, tiilitehdas, tervatehdas, laivaveistämö, parkkitehdas, satama ym. Maa-alaa oli yli 1 000 hehtaaria.
Täällä työskenteli myös sukumme jäseniä: maataloustöissä, sahalla ja tiilitehtaalla. Sahalla oli myös isäni veli Antti Liukko , ja myös Antti perheineen asui täällä tilan asunnoissa. Eräänä päivänä, v. 1926 poika Eino-Veikko löydettiin rannasta hukkuneena. Siunaustilaisuudessa, jonka toimitti kirkoherra Pekka Karhu, tuli puheeksi, että Leppävirran seurakunta tarvitsee tilanhoitajaa. Karhu esitti Antti -sedälle tätä pehtoorin paikka, ja
v. 1927 he muuttivat täältä Horsmalahdesta Leppävirran kirkonkylän Pappilaan. Antti -setä kuoli v. 1952. Antti -setä avioitui Hilma Huovisen s. 1890 kanssa. Heillä oli lapsia kuusi.
PUPONMÄKI – ALA-KOSULAN TILA NRO 8 /"WANHA LIUKKO"
Puponmäki ja kantatila nro 8 on paikka, johon ensimmäinen Liukko, Petter Liukko on tullut v. 1805 Heinäveden Viitalahdesta, ja avoitui Anna-Kaisa Kosusen kanssa. Tällä paikalla on sitten asustanut kolme sukupolvea. Petterin poika Mats Liukko (s. 1811) ja hänen 11 henkinen perhekunta, johon kuului mm. Hiskias Liukko (s. 1846), joka oli Ferdinandin isä ja hänen veljensä Herman Liukko (s. 1848), Otto Liukon isät perheineen. Hiskillä lapsia neljä ja Hermanilla yhdeksän. Tila on ollut Liukkojen hallinassa vuoteen 1921. On ollut näillä tanhuvilla vilskettä! Ferdinand lienee olut "yli-isäntänä" ja jäänyt talolle, koska hän on myynyt maita ja tontteja mm. 50 aaria 15.3.1920 Valkeisenrannan Työväeyhdistykselle (Puponmäki) ja myöhemmin tarjosi Leppävirran kunnalle tätä Ala-Kosulan tilaa kokonaisuutena eli 40 jäljellä olevaa hehtaaria ostettavaksi koulun käyttöön, vaatien tilastaan 60.000 markkaa. Kunnan puolesta suositeltiin kunnan valtuustolle tilan ostamista esittäen että:"Tilalla on jonkun verran rakennus- ja polttopuuta, asuinrakennus, joka vähäisillä muutoksilla voi kuluksi muodostaa sekä viljelysmaata opettajan tarpeiksi ja muillekin vuokrata. Valtuuston tulisi viipymättä valita henkilöt kaupoan tekkon, että voitaisiin talven aikana tehdä tarpeelliset muutostyöt ja koulu voisi alkaa ensi lukuvuoden alusta". Kun Leppävirran kunta kuitenkin vitkutteli ostopäätöksessä, ehti Ferdinad myydä tilan Matti Nissiselle, joka sittemmin vuokrasi tästä samaisesta paikasta ja talosta tilat koululle viideksi vuodeksi: asuinrakennuksen kokonaan, osuuden kellariin, navettaan, karjakeittiöön ja heinäsuojaan, yhden aitan, yhden lehmän laitumen ja ½ hehtaaria valmista peltoa. Kolun johtokunta ja valtuusto hyväksyivät sopimuksen 3.500 markan vuotuista vuokraa vastaan.
Puponmäen oma koulu aloitti siis tässä "Wanhassa Liukossa" eli Nissisen hyyrytiloissa syksyllä 1922. Myöhemmin rakennettiin uusi koulurakennus viereiselle tontille 1930.
Voidaan kai sanoa, että Ferdinand Liukko on ollut eräänlainen kylän sivistyksen ja aatteen "primusmotor". Sosiaalisutta Liukoissa kai osoitaa se, että isolla tilalla ja lukuisia piharakennuksia sisltäneessä pihapiirissä ja talossa saivat asua myöskin maattomat ja talottomat loisperheet kuten Jurvaset, ja monet kasvattilapset.
Liukkojen Ala-Kosulan tila on sitten ollut useamman omistajan hallinassa: Rytkönen (1930), Veikko Kauhanen (1935) Karjalasta tullut kauppias Muranen (1940) ja sittemin kauppias Juuso Kaulamon (1941) ja hänen jälkeläistensä omistuksessa tähän päivään saakka.
Ferdinand Liukko on siirtynyt perheineen Olkkolaan, siskonsa Hilma Olkkosen (os. Liukko, s. 1882) tilalle. Hilman täti oli avoitunut Vilhelm Olkkosen kanssa v. 1905 ja jäi leskeksi v. 1924. Lapsia heillä oli kasoispojat, jotka syntyivät ja kuolivat samana vuonna 1907 siis alle vuoden ikäisinä. Olkkolassa sai kodin ja turvapaikan myös lapsena sairastunut ja vammautunut Hilja Jurvanen (s. 1880 -luku) eli Olkkolan Hilja aina 1950 -luvun alkuun asti. Kasvattilapsia oli ainakin Lyyli Pekkarinen ja Toivo Hoffren.
VANHA LIUKKO-OLKKOLA
Minun muistoni kytkeytyy tähän Liukkola-Olkkola taloon ja perheeseen, maisemiin ja miljöhön. Talo oli suurehko tupa ja neljä kamaria. Talon väkeä oli 11 henkilöä, lisäksi kasvattilapsia kakasi, useita "kesälapsia" ja lisäksi kaksi loisperhettä ja vieraita. Saman katon alle me kaikki sovittiin.
Ferdi -sedällä oli veli Matti Liukko (s. 1877) ja kuollut 37 -vuotiaana v. 1914. Hänellä oli lapsia viisi tytärtä. Kahteen heistä sain tutustua Helsingissä. Helmi (s. 1911), jolla poika Seppo (s.1943) ja Anna ( s. 1913), hänellä tytär, nykyisin kai kuopiolainen? Myös Elnalla (s. 1908) tytär Pirkko (s.1941). Muistan tällä Olkkolassa, kun hän oli Liukkolassa "kasvattilapsena".
Olkkolan -tilan pojista Matti Olkkonen (s. 1895) läksi v. 1916 opiskelemaan Helsinkiin Maanvilelyslyseoon, mutta päätyikin jääkärikoulutukseen Saksaan. Sieltä palattuaan hän osallistui vuoden 1918 -tapahtumiin Raudussa ja Karjalan Kannaksen rajaseuduilla. Vapaussodan jälkeen hän teki mittavan uran sotavoimissa, everstiksi asti, aina yli sotavuosien 1939 – 1944. Sodan jälkeen Olkkonen erosi vakinaisesta palveluksesta, ja toimi maanviljelijänä Tuuloksen kunnassa.
Maattoman väestön ryhmät olivat:
torpparit, elivät päätilasta erotetulla tilalla, joka annettiin villjetäväksi.
lampuotilaiset, manttaaliin merkityt vuokratilalliset.
mäkitupalaiset, tietyn ammatin omaavat käsityöläiset: suutarit, räätälit, sepät jne., jotka saivat elantonsa muusta kuin maanviljelystä. Muiden muassa enoni Verdi Kauhanen oli suutari. Näitä maäkitupalaistiloja aletiin itsenäistää hakemuksen perusteella. Vuoden 1920 alusta, jolloin Verdi -enoni lunasti Valkeämäen tilan. Kaikki torpat eivät itsenäistyneet mm. tilan pienuuden tai muiden sitoumus-velvollisuuksien takia.
Kun lähdettiin kyläilemään, mentiin: Mäkelään, Suosaareen, Rääpysmäkeen – Koivukumpuun – Hoville – Pekinrinteeseen – Joenmäelle - Mustallemäelle – Tikkalanmäelle jne. Nämä olivat tilan nimiä, vasta sitten perillä tajusin kenen luona aina olin
Liukon perhe oli harmmoninen, sopuisa ja tasapainoinen. Vaikka tilalla tällä Vanhassa Liukkolassa oli paljon töitä, jokainen tiesi tehtävänsä, joten työt sujuivat mallikaasti ilman käskynjakoa.
LEPPÄMÄKI – NYKYINEN LIUKKOLA
Ferdinad Liukon poika Veikko Liukko (s.1914) avioitui Linda Natusen kanssa vuonna 1944. Veikko oli myös postimies v. 1939 alkaen. Hevospelillä hän kuljetti postia Leppävirran kirkonkylän ja Puponmäen välillä, myös eri postiasemille. Reitti oli: Popon-mäki – Horsmalahti - Kurjala – Hankamäki – Mäntymäki – Leppävirta. Tämän reitin matka oli noin 35 kilometriä.
Veikko oli minulle läheinen ns. toinen isä, kun omani Otto -isä menehtyi niin varhain ollessani pieni pojan vesseli. Veikko Liukolta sain kuulla noilla postimatkoilla apupoikana ollessani, monia näitä muistelmissa esiin tulleita kertomuksia ja asioita. Vaikka olin nuori 11 – 14 vuotias, tuolla Olkkola-Liukkolassa oloaikanani, keskinäinen luottamus oli vahva.
VALKEAMÄKI
Otto -isäni sisko Ida Liukko (s.1892) oli naimsissa äitini Alviina os. Kauhanen veljen Verdi Kauhasen (s.1889) kanssa. Heille syntyi Kaarina -tytär (s.1918). He lunastivat tämän Valkeamäen mäkitupalaistilan. Verdi Kauhanen oli ammatiltaan suutari.
Kaarina oli vuoden ikäinen, kun Ida -täti kuoli. Niinpä Verdi meni uuteen avioliittoon Miina Kortelaisen kanssa. Vuosien 1933 - 34 tietämillä heille tuli erimielisyyksiä, ja Verdi muutti hevosen kanssa Varkauden Puurtilaan. Pari vuotta he olivat Miinan kanssa erossa. Verdi kuoli 1939, ja Kaarina muutti Varkauteen. Nykyisin tilaa asustaa Anja ja Kauko Puustinen.
RÄÄPYSMÄKI
Minun Otto -isän sisko Anna Liukko (s. 1885) asettui asumaan Rääpysmäkeen miehensä Juho Laitisen (s. 1877) kanssa tälle tilalle. Tämä Rääpysmäen Lonttasuo -tila on ostettu ja lohkaistu Ferdinad Liukon Ala-Kosuan -tilasta, "Wanhasta Liukosta" Puponmäki 8 -tilasta. Juho Laitinen kuoli vuonna 1929, ja Anna -täti jäi kuuden poikalapsen kanssa hoitamaan tilaa. Kolme pojista kuoli vuosina 1910 – 29. Tuli sota 1939, ja kolme poikaa lähti sotaretkelle. Yksi pojista, Kalevi (s. 1925) jää äidin kanssa tilan hoitoon. Anna kuoli vuonna 1964.
Anna -tädin ja Hilda -tädin aviopuolisot olivat veljeksiä; Mikkolanpellon – Suosaaren Laitisia. Tila on Anna -pojan Matin perillisten hallussa.
KORPISEKÄ
Vanhin Otto -isäni sisko Hilda (s.1879) meni naimisiin vuonna 1902 Taavetti Laitisen (s. 1867) kanssa. Heillä oli viisi lasta: kaksi kuoli nuorena, kaksi muutti ja avoitui Kuopioon, ja yksi tytär muutti ja meni naimisiin Hämeenlinnassa.
Hilda -täti avioitui uudestaan vuonna 1929 Pekka Huovisen (s. 1869 k. 1954) kanssa. Hilda tädin maallinen taival päättyi sitten vuonna 1960.
Tilaa hallitsee Viljo Huovinen, joka on Pekka Huovisen sukua.
LEPPÄVIRTA, KIRKONKYLÄN HAUTAUSMAA
Tällä kirkonkylän hautausmaalla lepää Antti -sedän ja isäni Otto Liukon sukuhaaraa usemmasta sukupolvesta. Surullisinta on lapsien kuolema, joka koskettaa. Tästä surullisin on, kun Antti -sedän tyttären, Sirkka Vepsäläisen (os. Liukko s.1916), peräti kolme lasta mehtyivät yhtä aikaa ja odottamatta vuonna 1948. Seppo (s. 1939), Ari (s.1942) ja Anja (s.1944) menhtyivä traagisesti lasten leikeissä. He menivät talon pihalla olevaan kellariin, jonka katto romahti ja jätti leikkivät lapset alleen. Tämä sattui myös minuun kovasti!
Perhejuhlat olivat sukumme tappamismuotoja ja siten keskeisellä sijalla: lapsen syntymä, syntymäpäivät, häät ja hautajaiset. Mutta myös muutoinkin yhteydepito oli varsin vilkasta etenkin kesäaikaan, kuten tänään täällä ja tällä retkellämme!